Miksi Väyrysen kannattajan kannattaa äänestää Pekka Haavistoa?

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ohi. Olin Paavo Väyrysen takana, kuten toiminnastani Facebookissa, Twitterissä, Google+:ssa ja privaatisti on varmaan voinut päätellä. Kannatin Paavo Väyrystä, koska hänen kokemuksensa ulkopolitiikan hoidosta oli mielestäni ylivoimainen. Halusin koko Suomen presidenttiä, joka puolustaa alkiolaisia arvoja, ihmisyyttä ja vastuuta ympäristöstä, ajaa ihmiskuntapolitiikkaa ja kestävästä kehitystä. Kannatin Paavo Väyrystä, koska hän vastustaa keskittävää politiikkaa ja pääoman ylivaltaa ihmisistä. Uskoin, että hän olisi toisella kierroksella tarjonnut kaikkein selkeimmän vastuksen Niinistön oikeistolaisille näkemyksille. Kiitos Väyryselle, että hän oli ehdolla ja kaikille hänen puolestaan kampanjaa tehneille loistavasta yhteistyöstä!

Vaalien ensimmäisellä kierroksella kuitenkin kävi kuten kävi. Vaikka Väyrynen kiri hurjasti alun kannatusluvuista, se ei riittänyt. Kansa on puhunut, pulinat pois. Näin yön yli nukuttua on kuitenkin aika muistaa, että vaalit eivät kuitenkaan ole ohi. Jokaisen Suomen ja maailman tulevaisuudesta kiinnostuneen kansalaisen on aika suunnata katseensa vaalien toiselle kierrokselle. Lähes puolet äänestäneistä suomalaisista etsii nyt uutta ehdokasta. Vaihtoehtoina ovat vihreiden Pekka Haavisto ja Kokoomuksen Sauli Niinistö. Kuten Vanhanen YLE:n vaalilähetyksessä totesi, molemmilla ehdokkailla on olemassa pohjaa kansainvälisestä toimimisesta (Niinistöllä pankkimaailmasta, Haavistolla mm. rauhantunnustelijan tehtävien kautta) ja ministerikokemusta.

Itse teen valintani tälläkin kierroksella siitä lähtökohdasta, kumpi ehdokkaista on parempi johtamaan Suomen ulkopolitiikkaa eli esimerkiksi edustamaan Suomea YK:ssa. Ensimmäisellä kierroksella tein mielessäni rankingia ja laitoin kandidaatteja mieluisuusjärjestykseen. Väyrysen jälkeen listassani tuli Haavisto. Tämä siksi, että uskon, että hän ajaisi Suomelle rauhaa rakentavaa ja kaikkein heikoimmassa asemassa olevista välittävää ulkopolitiikkaa. Tämä linja yhdistää mielestäni Väyrystä ja Haavistoa. Sovittelevalla ja maltillisella tyylillään Haavisto kykenee myös yhdistämään suomalaisia.

Tiedän, että monilla Väyrysen kannattajilla on ennakkoluuloja vihreää, siviilipalveluksen käynyttä homoseksuaalia kohtaan. Eikä ihme. Myös minua nyppii moni asia stereotyyppisissä vihreissä: kaupunkikeskeisyys, maatalousvastaisuus ja kapea-alainen maailmankuva (muutamia ensimmäisenä mieleen tulevia mainitakseni). Kaikesta huolimatta vihreät ovat kuitenkin materialismin vastaisessa ajattelussaan aatteellisesti lähempänä Keskustaa kuin Kokoomus. Myös tukijalistasta ja vaalirahoituksesta voi tehdä päätelmiä siitä millaista Suomea ehdokas edustaa. Mielestäni näissä Väyrynen ja Haavisto ovat selkeästi molemmat pienten kansalaisten suuren kansanliikkeen ehdokkaita.

Mikä parasta, Pekka Haavisto on kokemukseni mukaan vähemmän stereotyyppinen vihreä. Töissään monenlaisia maailmankatsomuksia kohdanneena hänen maailmankuvansa on oikeasti avara, myös konservatiivisempia ihmisiä kohtaan. Hänessä on samaa aitoutta kuin Väyrysessä. Suurimpana vahvuutena pidän sitä, että Haavisto on nöyrä, keskusteleva ja kuunteleva ihminen. Se on hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle. Presidenttinä Haavisto sitä paitsi luopuu vihreiden jäsenyydestä (ties vaikka saataisiin kuudessa vuodessa herra kepulaistumaan).

Ja se homoseksuaalisuus sitten? Maailmassa on muitakin homoseksuaaleja ulkopoliittisia toimijoita, esimerkiksi Islannin pääministeri. Todellisuudessa seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään ongelma ulkopolitiikassa: kaikkien maiden johtajat ovat omanlaisiaan persoonia. On myös hyvä muistaa, että presidenttiä äänestettäessä ei päätetä kirkon homokannasta (joka muuten myös Haaviston mielestä on kirkon oma asia). Ja sivari? On se ainakin enemmän kuin Tarja Halosen inttikokemus. Sitä paitsi sotilasasioissa presidentillä on loistavat asiantuntijat Suomen armeijasta. (MUOKKAUS: Haavisto on itse asiassa saanut vuonna 2008 puolustusvoimain komentaja Kaskealalta sotilasansiomitallin)

Presidenttiä äänestettäessä päätetään, kuka johtaa Suomen ulkopolitiikkaa seuraavat kuusi vuotta. Mielestäni Haaviston ulkopoliittiset näkemykset inhimillisiä ja niissä on monia yhteisiä perusperiaatteita ihmiskeskeis-maltillisen keskustalaisen ulkopolitiikan kanssa. Uskon, että Haavistosta tulee hyvä presidentti.

Vetoan nyt siis jokaiseen alkiolaiseen ihmiseen, antakaa Haavistolle mahdollisuus. Tässä lopuksi vielä linkki videoon, jonka suosittelen katsomaan.